Vastuullisuus ei hävetä

14.11.2022

Vastuullisuus ei hävetä

Olen työurani aikana saanut kokea erilaisia organisaatiokulttuureita. Olen nähnyt, miten valtaosa laskuista jätetään maksamatta marras- ja joulukuussa, että kassa saadaan näyttämään vuoden lopussa mahdollisimman hyvältä tulospalkkioiden varmistamiseksi. Olen nähnyt isoja lomautuksia ja irtisanomisia jo ennestään hyvän tuloksen parantamiseksi. Olen kuullut uuden johtajan kertovan, että häntä tulee pelätä. Olen nähnyt lainvastaisia työsuhteen päättämisiä, kun joku teki jotain, mikä ei miellyttänytkään ylintä johtoa. Olen todistanut uhkailua, kiusaamista ja häirintää, myös tappelua. 

Kaikissa näissä organisaatioissa yhdistävänä tekijänä oli se, että arvoissa kerrottiin työntekijöiden olevan tärkein voimavara ja toiminnan kerrottiin muutenkin olevan joka tavalla vastuullista, jopa toimialan vastuullisinta. 

Vastuullisuutta vaaditaan ja kaikki vannovat sitä myös toteuttavan luonnon, työntekijöiden, yhteiskunnan ja hyvän hallinnonkin osalta; tai ainakaan en ole nähnyt kenenkään sanovan, että ”pyrimme vastuullisuuteen, mutta aika ajoin ollaan vastuuttomia, välillä tietoisesti ja välillä vahingossa”. Vastuullisuuden tiimoilta järjestetään nykyisin valtavasti seminaareja ja webinaareja; julkaistaan raportteja, tutkimuksia ja artikkeleita. Ja tässäkin jälleen yksi ajatusvirta teeman tiimoilta.

Vastuullisuustermin tausta on latinankielisessä verbissä respondere, joka tarkoittaa “vastata”. Vastuullisuuden käsitteeseen liittyy siis se, että minulla on työ tai ammatti, jossa olen vastuussa tietystä tehtävästä, jonka tarkoituksena on varmistaa, että lopputulos on halutuille tahoille oikein tai tyydyttävää. Olen siis respondentti, vastuullinen toimija, jolla on velvollisuus tehdä jotain, koska se on osa asemaani tai tehtävääni. Ja koska olen vastuullinen toimija, minua voidaan myös syyttää tai kiittää tapahtumatta jääneestä tai tapahtuneesta asiasta. 

Pitää siis kysyä, että mitä organisaatioissa halutaan saada aikaiseksi. Jos tavoitteena on tuottaa maksimaalinen määrä taloudellista tulosta, on se todennäköisesti osakkeenomistajien kannalta vastuullista toimintaa, mutta sopiiko se aina yhteen hiilineutraaliuden tavoittelemisen kanssa ja kumpi on toista tärkeämpi? Jos taloudellisten tavoitteiden aikaansaaminen edellyttää henkilöresurssien pienentämistä, päätös ja sen aiheuttama toiminta on vastuullista jonkun kannalta, mutta joku on varmasti täysin eri mieltä. Kuka määrittelee lopullisen vastuullisuuden sisällön ja sen, mikä asia on toista tärkeämpää? Jos minä joudun päättämään jonkun työsuhteen, onko vastuu minulla vai kenties jollain ylemmällä taholla, joka teki päätöksen, jonka minä vain laitan toimeen? Jos hieman muutan Excelin laskentakaavoja ja vaikutan positiivisesti varaston laskennalliseen arvoon, yhtiön taloudellinen tulos paranee ja saatan saada lainaa edullisemmilla ehdoilla; vastuullisuutta täytyy epäilemättä arvioida sen perusteella, onko kyseessä tietoinen manipulointi vai tilanteen korjaaminen oikeammaksi. 

Kuten on helppoa huomata, vastuullisuuden ydinsisältö on valtavan paljon enemmän kuin kauniita lauseita ympäristöystävällisestä tai ihmisoikeuksia kunnioittavasta toiminnasta. Se on konkreettisia tekoja arjessa, joiden taustalla on ihmisten halu saavuttaa jotain ja tällöin vastuullisuuden ja vastuuttomuuden määritykset ovat syvällä arvoissamme sekä organisaatio- ja yhteiskuntakulttuurien arvoissa. Puhuessani jotain vastuullisuudesta tai vastuuttomuudesta puhun vain itsestäni. Organisaatio ei milloinkaan arvota mitään, vaan sen tekee siellä kulloinkin toimivat ihmiset, respondentit, jotka joutuvat sopeutumaan nopeasti muuttuvan toimintaympäristön ongelmiin ja tuottamaan niihin ratkaisuja. Fakta lienee aina se, että toiminta on kaikkialla toisinaan vastuullista ja toisinaan vastuutonta – tietoisesti ja tiedostamatta.

Yritän itse toimia siten, että voin katsoa illalla peiliin ja todeta, ettei tarvitse hävetä tämän päivän tekemisiä tai tekemättä jättämisiä. Välillä tulee kuitenkin niitä iltoja, jolloin hävettää ja niistä yritän oppia. Kummempaan vastuullisuuteen en ainakaan itse pysty.

Tero Yliselä
HR- ja viestintäjohtaja
MSK Group

Kategoriat:Vastuullisuus