Työn tekemisen tulee olla kannattavaa ja houkuttelevaa
Työ tekijäänsä kiittää, sanotaan. Se ei nykypäivänä mielestäni pidä enää paikkaansa. Kiittäjien laulukuoroon ovat liittyneet niin työtä tekevän perhe, työnantajat, yritykset, kollegat, kunnat, kaupungit ja maakunta. Verottajasta puhumattakaan. Kun työ kohtaa tekijänsä, on se lottovoitto monelle taholle ja sitä ei pidä väheksyä.
Halusimme tai emme, mielekästä työtä ei kuitenkaan ole tasapuolisesti tarjolla ympäri Suomen. Joissakin alakohtaisissa tapauksissa joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä. Tässä tulee vastaan suomalainen tapa lähestyä omia oikeuksia, joita on pönkitetty yhteiskunnan toimesta jo vuosikymmeniä. Aiemmin ihanteellisena tapana asua on pidetty omistusasumista, mikä valitettavasti toimii tänä päivänä voimakkaana jarruna työttömän työllistymisessä. Ei haluta lähteä toisaalle, katsotaan kortit rauhassa. Osa haluaa myös tehdä vain koulutustaan vastaavaa työtä, mutta olisiko syytä kuitenkin tarttua hanakammin myös väliaikaisiin ratkaisuihin, sitä parempaa pestiä odotellessa?
Yrityksillä ja työyhteisöillä on vahvasti oma roolinsa työn houkuttelevuudessa. Viihtyisässä ja dynaamisissa työpaikassa kohdataan ihmiset yksilöinä ja saadaan tuntemaan osaksi perhettä.
Yhteiskunnan tulee tukea heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Kuitenkin väestön ikääntyessä, huoltosuhteen huutaessa punaista ja osaamisperustaisen maahanmuuton junnatessa lähtökuopissaan, tulee myös yhteiskunnan katsoa omat korttinsa jokaisen kynnelle kykenevän saamiseksi työelämään. Se on kaikkien etu.
Suomen työmarkkinat ovat kansainvälisesti vertailtaessa huomattavan jäykät ja työvoimapulaa on kaikkialla. Hyvinvointivaltio tarjoaa turvaverkon työttömäksi joutuneelle, mikä on upea juttu. Mutta kysymys kuuluukin, tulisiko turvaverkon olla vain pudotusta pehmentämään, mikä pompauttaa pari kertaa kevyesti ilmaan, kunnes liike pysähtyy, eikä sallia turvaverkossa liian pitkäksi aikaa köllöttelyä riippukeinun tavoin? On nimittäin tutkittu, että kaksi viikkoa ennen ansiosidonnaisen työttömyysturvan päättymistä merkittävä osa työttömistä työllistyy. Etuudet eivät saa heikentää työnteon kannustimia olemalla työntekoa kannattavampaa. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa tulisi porrastaa voimakkaammin kannustamaan työllistymiseen sekä lyhentää sen kestoa 300 päivään. Työttömyysturvan uudistaminen tarvitsee lisäksi kaverikseen sosiaaliturvan yksinkertaistamisen, mikä helpottaa työnteon ja sosiaaliturvan yhdistämisen.
Minä haluan kertoa lapsilleni, että vaikka valtion velka nykyhallituksen jäljiltä on kuin Jouppilanvuori keskellä lakeuksia, korkea ja komia, niin tulevilla päättäjillä on rohkeutta tehdä pakolliset rakenneuudistukset. Velkavuori jää meidän lapsillemme. Millä rahoilla he voivat syömälainojen lyhennysten jälkeen investoida tulevaan, mikäli nyt ei toimita?
Petra Piironen
yhteyspäällikkö
Etelä-Pohjanmaan kauppakamari
