Tutkimus- ja kehittämistoiminnan lisävähennys – mitä uudistuksesta ja hyödyntämisestä on hyvä tietää?
Verovuodesta 2023 alkaen kaikki elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavat verovelliset ovat lain edellytysten täyttyessä olleet oikeutettuja tekemään tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennyksen tuloverotuksessa. Lisäksi oikeus yhdistelmävähennykseen on myös Suomessa rajoitetusti verovelvollisella Suomessa sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta harjoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan perusteella.
Mikä on tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys?
Laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennyksestä tuli voimaan 1.1.2023 ja laki on voimassa toistaiseksi. Yhdistelmävähennyksestä säädetään laissa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoihin perustuvista lisävähennyksistä verotuksessa 1298/2022.
Yhdistelmävähennys tehdään laissa tarkoitetuista tutkimus- ja kehittämistoiminnan palkkojen ja ostopalveluiden perusteella. Laissa tutkimus- ja kehittämistoiminnalla tarkoitetaan luovaa ja systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi tai tiedon käyttämiseksi uusiin sovelluksiin, jolla tavoitellaan jotain olennaisesti uutta. Luova ja systemaattinen toiminta sekä olennaisesti uuden tavoittelu on keskeisessä roolissa, kun tarkastellaan lisävähennyksen mahdollisuutta elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavan verovelvollisen verotuksessa.
Yhdistelmävähennys on kaksiosainen ja se muodostuu yleisestä lisävähennyksestä sekä ylimääräisestä lisävähennyksestä. Lain edellystysten täyttyessä verovellinen voi saada merkittävän verohyödyn.
– Yleinen lisävähennys on 50 prosenttia yhdistelmävähennykseen oikeuttavista menoista. Yleisen lisävähennyksen verovuosikohtainen vähimmäismäärä on 5 000 euroa ja enimmäismäärä 500 000 euroa. Ensimmäinen vähennyskerta on ollut verovuonna 2023. Lisävähennystä ei myönnetä, mikäli lisävähennyksen määrä verovuonna on alle 5 000 euroa.
– Ylimäärinen lisävähennys on tutkimus- ja kehittämistoiminnan menojen lisääntymisen perusteella tehtävä vähennys, mikä on 45 prosenttia verovuoden ja tätä edeltävän verovuoden kaikkien yhdistelmävähennykseen oikeuttavien menojen erotuksesta. Ylimääräisellä lisävähennyksellä ei ole vähimmäismäärää, mutta sen verovuosikohtainen enimmäismäärä on 500 000 euroa. Ensimmäinen vähennyskerta on verovuonna 2024.
Taulukossa on esimerkinomaisesti esitetty vähennyksiin oikeuttavien menojen vaikutus yhtiön tuloverotukseen ja kirjanpitoon. Huomioitavaa vähennyksissä on, että vähennys tehdään pelkästään verotuksessa ja tämän seurauksena kirjanpidon ja verotuksen tulokset voivat poiketa merkittävästi.
Lisävähennyksen voi tehdä riippumatta siitä, onko verovelvollisen tilikauden tulos voitollinen vai tappiollinen. Mikäli lisävähennyksen takia verovelvollinen tekee tappiota verotuksessa tai tappio kasvaa ennestään, vahvistetaan elinkeinotoiminnan tai maatalouden tulolähteen tappio. Tulolähteen tappio on tuloverolain 1535/1992 119 § 1 momentin mukaan vähennettävissä 10 verovuoden aikana elinkeinotoiminnan tai maatalouden tuloksesta sitä mukaa kuin verotettavaa tuloa syntyy.
Edellytykset lisävähennyksien tekemiselle
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee liittyä elinkeinotoimintaa tai maataloutta harjoittavan verovellisen omaan elinkeinotoimintaan tai maatalouteen. Tällöin jos tuotettava tutkimus- ja kehittämistoiminta tulee toisen yrityksen käyttöön ei ole kyseessä laissa tarkoitettu laissa tarkoitettu lisävähennykseen oikeuttava palvelu.
Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulee olla luovaa, systemaattista ja olennaisesti uutta tavoittelevaa. Lisäksi toimintaa suoritetaan suunnitelmallisesti ja sen toteutusta seurataan sekä siihen on kohdennettu resursseja. Useimmiten tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyy epävarmuutta tarvittavien resurssien sekä toteutuvien tulosten suhteen. Siten esimerkiksi pelkkä toiminnan yleinen kehittäminen, tehostaminen, muu yleinen parantaminen tai olemassa olevan innovaation käyttöönotto ei yleensä täytä laissa tarkoitetun tutkimus- ja kehittämistoiminnan kriteereitä.
On hyvä muistaa, että kuitenkin olemassa olevan prosessin, tuotteen tai palvelun olennainen parantaminen luetaan hyväksyttäväksi. Verovelvollisen tuleekin tarkastella omaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja täyttääkö toiminta tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnusmerkkejä. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan tunnusmerkkejä ovat:
Uutta tietoa tavoitteleva
Luovuus
Onnistumisen epävarmuus
Systemaattisuus
Tuloksiltaan siirrettävissä ja/tai toisinnettavissa
Yhdistelmävähennykseen oikeuttavat menot ja julkinen tuki
Lisävähennyksen perusteeseen luetaan välittömästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvät oman henkilöstön palkkakulut (ilman sivukuluja) sekä verovelvollisen ostamien tutkimus- ja kehittämistoiminnan palvelujen yhteismäärä, jotka ovat muodostuneet verovuoden aikana.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaan liittyvät palkkakulut katsotaan oikeuttaviksi lisävähennyksiin käytetyn työajan perusteella. Verovelvollisen on pystyttävä näyttämään jälkikäteen henkilön työajan kohdentumisen seuranta, jonka vuoksi työaikakirjanpidon laatiminen ja järjestäminen tulee verovelvollisen järjestää dokumentoidusti.
Lisävähennyksen ostopalvelut on rajattu vain sellaisiin ostopalveluihin, jotka ovat ulkopuolisen henkilöstön tuottamia. Täten esimerkiksi pelkästään toimitilan vuokra tai tietokoneen leasing-sopimuksen maksuja ei pidetä laissa tarkoitettuna ostopalveluna.
Poikkeuksena ovat laitteet, joita ei voida käyttää ilman ulkopuolisen henkilöstön työpanosta ja tällöin laite on olennainen osa ostettua palvelua.
Mikäli yhtiö on saanut tutkimus- ja kehittämistoimintaan julkista tukea, sillä voi olla vaikutusta yhdistelmävähennyksen määrään. Siltä osin kuin julkista tukea on saatu lisävähennyksiä ei saa tehdä. Julkisella tuella tarkoitetaan esimerkiksi Business Finlandin ja ELY-keskuksen tukia.
Lisävähennyksen tekeminen ja asiantuntijan apu
Lisävähennykset tehdään verovelvollisen tahdonvaltaisuuteen perustuen elielinkeinotoimintaan harjoittavan verovelvollisen tulee itse vaatia lisävähennystä elinkeinotoiminnan tuloksesta veroilmoituksella ja maatalouden tulolähteeseen kuuluvan verovelvollisen tulee vaatia lisävähennystä maatalouden tuloksesta veroilmoituksella. Tätä ei siis ole verovelvollisen pakko vaatia.
Lisävähennystä on vaadittava ennen verovelvollisen verotuksen päättymistä (laki verotusmenettelystä 1558/1995 49§:n 1 momentti). Verotuksen päättyminen käy ilmi verotuspäätöksestä. Verotuksen päätymisen jälkeen yhdistelmävähennystä ei voida hakea päättyneeltä verovuodelta.
Yhdistelmävähennyksen perusteisiin liittyy paljon tulkintaa, koska tutkimus- ja kehittämistoiminta on hyvin moninaista ja sitä ei ole mahdollista määrittää tyhjentävästi.
Tämän vuoksi lisävähennysten käsittelyn oikeellisuuden varmistamiseksi suosittelen olemaan yhteydessä asiaan perehtyneeseen asiantuntijaan, jotta voidaan tarkistaa lisävähennysten soveltuminen verovelvollisen tilanteeseen ja verovelvollinen välttyy ylimääräisiltä mahdollisilta veronkorotuksilta. Lisäksi soveltuvuudesta on mahdollista hakea ennakkoratkaisua Suomen Verohallinnolta.
Artikkelin laatija
Tilipalvelu Rantalainen Oy
Mikko Laaksonen
Senior Tax Advisor
010 321 6654
Lähteet:
Laki tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoihin perustuvista lisävähennyksistä
verotuksessa 1298/2022
Verohallinnon syventävä vero-ohje Tutkimus- ja kehittämistoiminnan yhdistelmävähennys, Dnro VH/417/00.01.00/2023