Katse takaisin palloon
Arkisen aherruksen vastapainona kesäloma mahdollistaa akkujen lataamisen ja yhdessäolon niin perheen kuin ystävien kanssa. Työstä irrottautuminen ei varmasti ole ollut helpoimmasta päästä hallituspuolueen edustajille, iltapäivälehtien kilvan etsiessä jos jonkinlaista vanhaa valokuvaa, tekstiviestiä tai blogikirjoitusta löytääkseen myyviä lööppejä. Ottamatta kantaa siihen, ovatko menneisyyden kirjoitukset tai kuvat olleet viimeisen päälle harkittuja ja ministerin arvovaltaan sopivia, pitäisi minusta palauttaa katse takaisin palloon ja miettiä asian suurempaa kuvaa.
Suomi on haastavassa tilanteessa, jossa tarvitsemme toimivan hallituksen tekemään tarvittavia uudistuksia – ei ainoastaan pärjätäksemme tulevaisuudessa, vaan myös uutta kasvua yhteiskuntaan mahdollistaen. Ikävästä startista huolimatta nyt ei ole aika käyttää voimavaroja vanhojen nokkimiseen. Ajankuva Suomessa näyttäytyy minulle tällä hetkellä valitettavan pessimistisenä sekä liian paljon sisäänpäin kääntyneenä marmattamisena. Siinä, missä positiivinen kierre luo hyvää ympärilleen, myös negatiivisuus synnyttää pirullisen kehän.
Sadonkorjuujuhlien lähestyessä voimme kaikki katsoa peiliin, sillä mitä kylvää, sitä myös niittää. Olemmeko eteenpäin pyrkiviä ja hyvää ympärillemme tuovia vai epäkohtia kaivavia, ilman halua ratkaista yhdessä ongelmia? Ilmapiirillä on merkitystä niin kotona, yrityksessä kuin yhteiskunnassa. Lapsuudessa meillä oli kirosana-kassa. Jos livautit kielletyn sanan, piti laittaa kolikko kassaan. Entäpä, jos ajattelun tasolla pitäisimme omanlaista negatiivisuutta kitkevää sakkorahastoa, niin olisiko kassa pian jo puoliksi täynnä? Ehdottaisin, että lomien jälkeen yhdessä huolehtisimme siitä, että tähtäämme vain eteenpäin menemiseen, uuden oppimiseen eikä jäädä vellomaan ikäviin asioihin. Me pelaamme yhtenä joukkueena, yhteen maaliin.
