Etelä-Pohjamaan ei monien tilastojen kärkisijoilla keiku, mutta löytyy sentään joitain, joissa pidämme tukevasti hallussamme ykkössijaa. Eräs näistä on tilasto, joka kertoo maakuntien asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt
Tässä tilastossa Etelä-Pohjanmaa siis ykkösenä, Uusimaa peränpitäjänä. Syitä moiseen lienee useita. Itselleni tulee mieleen mm. energiaturpeen merkittävä käyttö (niin Etelä- kuin Keski-Pohjamaallakin) sekä asukaslukuumme nähden merkittävä ja voimakkaasti koneisiin perustuva maatalous- ja muu alkutuotanto.
Herää kysymys, onko tämä uhka vai mahdollisuus? Pitäisikö asialle tehdä jotain? Yleistä keskustelua seuratessa mieleen hiipii epäilyksiä. Maakunnassamme tuntuu nimittäin olevan aika vahvoja näkemyksiä siitä, että eipä nuo hiilidioksidipäästöt ja niiden myötä etenevä ilmastonmuutos oikein meitä koske. Ilmasto kun on kuulemma aina muuttunut (totta toki sekin), ihmisen vaikutus asiaan on kyseenalainen (no, tuo näkemys taitaa itse olla hieman kyseenalainen) ja jos nyt ihmisen toiminta jotenkin asiaan vaikuttaisikin, niin ainakaan suomalaisen tai eteläpohjalaisen vaikutukset eivät ole mitenkään merkittävät kokonaisuuden kannalta. Tällä logiikalla ei siis ole syytä tehdä mitään, koska koko asia on ”turhaa vouhotusta”.
Entäpä jos tässä nähtäisiin mahdollisuuksia? Maakuntamme on julistautunut Suomen ruokaprovinssiksi perustellen asiaa vahvalla elintarvikeosaamisellamme. Voisiko tätä osaamista jalostaa ja kehittää yhä vastuullisemman ja vähäpäästöisemmän elintarviketuotannon ja -teknologian suuntaan? Eräät maakuntamme suuret elinkeinotoimijat ovat jo ottaneet merkittäviä askeleita yhä vähäpäästöisemmän ja ympäristöystävällisemmän ja sitä kautta kestävämmän ja vastuullisemman tuotannon suuntaan. Eikö yhä useamman toimijan kannattaisi tehdä samoin? Itse näkisin mieluusti Etelä-Pohjanmaan vastuullisen, kestävän ja kehittyvän tuotannon ja tuotantoteknologian edelläkävijänä, en perässähiihtäjänä. Puhumattakaan siitä, että olisimme jarrumiehinä.