Fiilispohjalta vaiko tieteen keinoin?
Arttu Wiskari pohtii laulussaan ”Suomen muotoisen pilven alla” että ”Olisiko Nokian pääkonttorille Keilaniemessä käyttöä, jos johtajat olisi luureihin laittanut kosketusnäyttöjä?” Tuossa on hauskasti taiteellisen vapauden keinoin käsitelty jälkiviisautta tuotekehityksessä ja siinä tehdyistä valinnoista.
Miten teidän yrityksessänne mietitään tulevaisuuden ratkaisuja esimerkiksi liiketoiminnasta, tuotekehityksestä, teknologiavalinnoista? Mennäänkö tuulilla ja fiilispohjalta vai analysoidaanko ratkaisuja tieteen ja tutkimuksen keinoin? Historia näyttäisi siltä, että molemmilla tavoilla on mahdollisuus onnistua, mutta itse tuumin, että tieteen ja tutkimuksen keinoin olisi suuremmat mahdollisuudet onnistua.
Tutkimusten mukaan strategia, eli suunnitelma tulevaisuudesta, voi lähes yhtä usein onnistua kuin epäonnistua. Onnistuminen näyttäisi johtuvan ennen kaikkea lähtökohtaolettamuksien osumisesta oikeaan. Nokiallakin tehtiin varhaisia kokeiluja kosketusnäytöstä matkapuhelimiin, mutta päätettiin kuitenkin jatkaa perinteisillä näppäinmalleilla. Vähän myöhemmin Apple toi markkinoille kosketusnäyttöpuhelimen ilman näppäimiä ja muutti markkinat täysin.
Nokialla oli suunnaton määrä tietoa, asiakaskokemuksia ja resursseja käytettävissään, mutta silti tuo virhe päätti hienon tarinan matkapuhelinmarkkinoiden maailmassa. Jos Nokia teki virheen, niin miten eteläpohjalainen pk-yritys rajallisine resursseineen voisi onnistua paremmin? Fiilispohjalta vaiko tieteen keinoin?
Onnistuminen ei yleensä ole kovin helppoa, vaan vaatii paljon työtä. Onnistuminen vaatii sekä pää pilvissä liiteleviä innovaattoreita että ahkeria arkisen työn puurtajia. Kokemusten jakaminen ja yhteistyön tekeminen muiden yritysten, oppilaitosten, tutkimuslaitosten jne. kanssa tuo peliin lisää kokemuksia ja antaa mahdollisuuden tehdä valintoja paremmin tutkittuun tietoon pohjautuen. Ratkaisuihin jää helposti kuitenkin epävarmuuksia, sillä markkinoiden muuttumista, kilpailijoiden tekemisiä tai vaikkapa kansainvälisen politiikan kriisejä ei voi aina ennakoida.
Keskustelin hiljattain yhden pienehkön yrityksen kanssa markkinoista ja yhteistyötilanteista. He toimivat erikoistuneella alalla tehden pieniä järjestelmiä. Maakunnassa on myös samalla alalla toimiva iso yritys, joka tekee vastaavia järjestelmiä isossa mittakaavassa. Jostain syystä näiden kahden yrityksen välillä ei kuitenkaan ole yhteistyötä, vaikka mielestäni sitä kannattaisi tehdä; jos asiakkaan tarve on pienempi, voisi isompi yritys vinkata projektin pienemmälle yritykselle, tai jos projekti kasvaa pienelle liian suureksi, olisi se helppo vinkata tuolle isommalle yritykselle. Etelä-Pohjanmaa voittaisi joka tapauksessa, kun projektin saisi tehdä noista jompikumpi. En osaa sanoa, onko tuo ratkaisu tehty fiilispohjalta vai faktoihin perustuen.
Mielestäni yhteistyö toisten kanssa on aina parempi kuin yrittää tehdä kaikki itse. Tuotekehitys- ja suunnittelutyössäkin yhteistyötä voi tehdä niin paikallisesti, maakunnallisesti kuin valtakunnallisestikin ja parhaimmat tekevät sitä myös kansainvälisesti. Käytetään hyväksi SeAMK:n, Yliopistokeskuksen, VTT:n jne. osaamista ja verkostoja, niin varmasti saadaan faktoja oman tekemisen tueksi. Jos tekeminen kasvaa itselle liian isoksi, niin verkostoidutaan muiden yritysten kanssa ja lähdetään tavoittelemaan entistä houkuttelevampia tuloksia.
Miksi emme tekisi niin, saman ”Suomen muotoisen pilven alla” kun tällä elämme?
