Mennyttä ja tulevaa

“Aamukampani” piikit ovat harvenneet kiihtyvää tahtia, tätä kirjoittaessani niitä on jäljellä enää kuusi. On siis aika luoda jonkinlainen katsaus menneeseen ja yrittää myös hahmotella tulevaa.

Aloitin työurani kauppakamarissa keväällä -99. Lokakuussa samana vuonna Helsingin Sanomat aiheutti maakunnallemme jonkinlaisen shokkiherätyksen raflaavasti otsikoidulla  kokosivun jutullaan  “Auringonlaskun maakunta”. Erittäin onnistunut provokaatio, voidaan näin jälkeen päin todeta. Siitähän syntyi paitsi vilkas keskustelu, myös vahva yhteinen tahto lähteä tosissaan kehittämään maakuntaamme erityisesti uuden osaamisen näkökulmasta. Syntyi erittäin innovatiivinen Epanet-professuuriverkosto, Seinäjoen rannoilla rakentuivat Areena, Epec Oy:n pääkonttori sekä Frami, josta nopeasti muodostui yritysten, aluekehittäjien, ammattikorkeakoulun ja yliopistokeskuksen yhteinen kotipesä. Nopeita ja ketteriä, oman maakuntamme näköisiä, mutta vahvasti tulevaan suuntautuvia ratkaisuja ja konsepteja, jotka edelleen kantavat hyvin hedelmää.

Aloittaessani kauppakamarin apulaisjohtajan tehtävässä yksi keskeisistä tavoitteista oli kasvattaa alueemme vientiyritysten määrää ja kokonaisvientiä. Alueemme osuus Suomen kokonaisviennistä oli tuolloin 1 – 1,5 prosenttia, vähän vuodesta ja suhdanteista riippuen. Ja, yllätys yllätys, samoissa lukemissa ollaan edelleen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Käytännössä olemme varmaankin parantaneet omaa juoksuamme, mutta niin ovat muutkin ja sijoituksemme vientimaakuntien joukossa on edelleen kolmen kärjessä, häntäpäästä lukien. Haastetta ja tavoitteita tämän asian osalta riittää siis jatkossakin.

Koko 2000-luku on ollut Etelä-Pohjanmaalle sekä hyvää että haasteellista aikaa. Eteenpäin on menty, mutta erityisesti maailmantalous ja muut globaalit ilmiöt ovat osanneet yllättää meidät, useimmiten ikävästi. Vuoden 2008 finanssikriisi aiheutti koko Suomelle noin kymmenen “menetettyä” vuotta, sillä vuoden 2008 talouslukujen tasolle päästiin uudelleen vasta vuonna 2018. Tuolloin käynnistynyttä vahvaa  nousua taas  jarruttivat heti alusta alkaen kasvava pula osaavasta työvoimasta, kasvavat raaka-ainekustannukset sekä “pisteenä iin päällä” vuoden 2020 maaliskuussa alkanut globaali koronapandemia, jonka päättymisen ajankohdasta ei edelleenkään ole mitään varmaa tietoa.

Tämän hetken keskeiset haasteemme liittyvät väestökehitykseen ja osaavan työvoiman saatavuuteen. Ennusteiden mukaan väki myös Etelä-Pohjanmaalla sekä ikääntyy että vähenee, jopa tuhannen henkilön vuosivauhdilla. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä ja me “seuraavaksi suurimmat” seuraamme pikku hiljaa perässä. Työpaikkoja siis vapautuu jopa ennätysmääriä, mutta niihin ei oikein tunnu olevan tulijoita. Syntyvyysluvut koko maassa ovat ennätysalhaalla, mikä tulee aiheuttamaan  muutospaineita niin varhaiskasvatukseen, koulutoimeen kuin jatko-opiskelupaikkojen määriinkin, lopulta korkeakouluja myöten.

On päivänselvää, että ainoa toimiva ja oikein toteutettuna myös kestävä ratkaisu on järkevästi ja tehokkaasti toteutettava osaamisperustainen maahanmuutto. Meidän on kasvatettava niin veto- kuin pitovoimaamme, jotta maassa jo olevat ulkomaalaiset opiskelijat ja muut osaajat saadaan pidettyä ja uusia osaajia houkuteltua. Suomen sijainti, ilmasto ja kieli eivät tätä tehtävää helpota, pikemminkin päinvastoin. Paljon tarvitaan siis oikeanlaista viestintää, markkinointia ja ehkä kaikkein tärkeintä, oikeaa asennetta, jotta pystymme pitämään Suomen ja Etelä-Pohjanmaan edes vaihtoehtona niiden osaajien mielessä, joita tänne haluamme yhteistä tulevaisuuttamme rakentamaan.

Olen viime päivinä ja viikkoina saanut usein kuulla kysymyksen “mitkä fiilikset”. Lyhyesti vastattuna: hyvät. Vähän pidemmästi: moninaiset, mutta pääosin hyvät. Olen aina edustanut “aikansa kutakin” -tyyppistä ajattelua ja päätynyt siihen, että 40 vuotta, urheilutermein “täysi ratakierros” riittää minun osaltani. Ihan täyttä maratonia (42 v ja vähän päälle…) tästä ei siis tule, mutta ainakin omissa mielikuvissani olenkin mieluummin jonkin sortin pikamatkojen sähäkkä spurttailija ja pallopelien juonikas syöttelijä kuin pitkän matkan sitkeä puurtaja.

Kieltämättä haikeinta on jättää meidän erittäin, erittäin hyvä ja toimiva tiimi, jonka parissa työvuodet ovat kuluneet lupsakkaan tehokkaasti ja mahtavalla yhteishengellä. Ja onpa yhdessä tullut vietettyä myös lukuisia hauskoja hetkiä. Hyvä työyhteisö on voimavara, joka kantaa ihmistä paitsi töissä, myös muina hetkinä, vaikeinakin. Haikeana ja erittäin kiitollisena jätän siis tämän “Dream Teamin” luottaen samalla sataprosenttisesti siihen, että Tomin vetämänä meno senkun pysyy ja paranoo.

Tämän viimeisen pääkirjoitukseni lopuksi haluan esittää suuret ja lämpimät kiitokseni kaikille kauppakamarin jäsenille, luottamushenkilöille ja yhteistyökumppaneille. On ollut hienoa yhdessä teidän kanssanne tehdä työtä koko maakuntamme, sen yritysten ja kaikkien asukkaiden parhaaksi. Ja se työ tietysti jatkuu, vaikka tekijät vaihtuu. Joten ei muuta kuin eteenpäin!

 

Pertti Kinnunen

”Vanha isäntä”

 

kamariviesti, pääkirjoitus, Pertti Kinnunen