Lyhyesti lähdeverotuksesta – kaksikertaisen verotuksen poistaminen

Liiketoiminnan kansainvälistyessä syntyy yhä useammin tilanteita, joissa Suomessa yleisesti verovelvollinen yhteisö saa tuloja, joihin Suomen lisäksi on verotusoikeus myös toisella valtiolla. Useimmiten verotusoikeuteen sovelletaan asuinvaltioperiaatetta ja lähdevaltioperiaatetta yhtä aikaa. Asuinvaltioperiaatteen mukaan henkilöä (sekä luonnollinen että juridinen henkilö) verotetaan kaikista tuloistaan sekä varallisuudesta siinä valtiossa, jossa henkilö asuu, ja lähdevaltioperiaatteen mukaan se valtio verottaa, josta tulo on peräisin tai jossa varallisuus sijaitsee, siitä riippumatta, missä tulon saaja asuu.

Kaksinkertaista verotusta syntyy, jos samasta tulosta maksetaan veroa sekä Suomeen että ulkomaille. Tällaisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on sovittu Suomen solmimissa verosopimuksissa. Liiketuloa verotetaan yleensä vain saajan tulona asuinvaltiossa, mutta osinko-, korko- ja rojaltituloja myös tulon lähteellä. Joissakin tapauksissa rajanveto liiketulon ja rojaltin välillä voi olla epäselvä ja johtaa eri tulkintoihin, esimerkiksi tietokoneohjelmistoista kertyvät maksut voivat olla joko liiketuloa tai rojaltituloa. Liiketulosta on yleensä kyse, kun siirronsaaja saa maksua vastaan oikeuden käyttää ohjelmaa ja sen kopioita omissa tietokoneissaan (KHO 2011:101). Suoritus on rojaltia, jos tekijänoikeuden sisältämien osittaisten oikeuksien siirtäjälle maksetaan vastike siitä, että tietokoneohjelmaa voidaan käyttää tavalla, joka ilman lupaa olisi tekijänoikeusloukkaus. Tällaisia oikeuksia voivat olla tilanteet, joissa lisenssinsaaja voi esimerkiksi valmistaa, muokata ja kehittää ohjelmistosta uusia kappaleita ja myydä niitä edelleen (KVL 16/2012).

Kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa yleensä hyvitysmenetelmällä. Toinen tapa poistaa kaksinkertainen verotus on vapautusmenetelmä, jota käytetään, jos maiden välinen verosopimus sitä edellyttää. Verosopimusten tavallisimpia määräyksiä käydään läpi Verohallinnon ohjeessa Verosopimusten artiklat, ks. linkki https://www.vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/85707/verosopimusten-artiklat/

Ulkomaille maksettavan osingon, koron tai rojaltin vero voi lähdevaltion sisäisen lainsäädännön mukaan olla 25-30 % maksettavasta määrästä. Verosopimuksella on usein rajoitettu lähdevaltion oikeutta verottaa osinko-, korko- ja rojaltituloa, jolloin veroprosentti voi olla alhaisempi (esim. 5-15 %). Tulon saajan tulee antaa selvitys oikeudestaan verosopimuksen mukaiseen etuun välttyäkseen maan sisäisen, korkeamman lähdeveron pidättämiseltä. Monilla mailla on erityinen lomake (esim USA:n W-8BEN-E), jonka täyttämällä saa verosopimuksen mukaisen edun. Toisinaan selvitykseen on lisäksi liitettävä Suomen verohallinnolta verovelvollisen pyynnöstä saatava kotipaikkatodistus.

Lähdevaltiossa maksettu verosopimuksen mukainen lähdevero hyvitetään verosta, joka Suomessa määrätään samasta tulosta. Suomen verosta ei kuitenkaan hyvitetä enempää kuin Suomessa samasta tulosta maksettaisiin veroa. Jos tulosta pidätetään verosopimuksen vastaisesti liikaa lähdeveroa, sitä ei hyvitetä Suomessa, ja tällöin oikaisua tulee hakea lähdevaltiosta. Jos tulosta ei suoriteta lainkaan veroa Suomessa, ei ulkomaille maksettua lähdeveroakaan hyvitetä. Esimerkkinä tällaisista tuloista ovat EVL 6 a §:n mukaiset verovapaat osingot, joista on voitu pidättää lähdevaltiossa veroa, jota ei Suomessa hyvitetä, koska tällainen tulo on Suomessa verovapaata.

Ulkomailta saadut tulot on ilmoitettava Suomessa veroilmoituksella kuten muutkin tulot. Samalla yhtiö voi vaatia mahdollisen kaksinkertaisen verotuksen poistamista verolomakkeella 70. Lähdeveron hyvittämistä pitää verovelvollisen vaatia, ulkomaista veroa ei hyvitetä viranomaisen aloitteesta. Lähdeverotodistuksia ei tarvitse liittää veroilmoitukseen, mutta pyydettäessä ne on toimitettava.

Ulkomaille maksettavat lähdeverot on mahdollista ottaa huomioon jo ennakkoperinnässä, jolloin Suomessa saman tulon perusteella määrättävää ennakkoveroa voidaan hakemuksesta pienentää.

Jos käy niin, että maksaja pidättääkin lähdeveroa korkeamman prosentin mukaan, verosopimuksen mukaisen edun saa hakemalla palautusta lähdevaltion veroviranomaisilta. Monilla mailla on tarkoitusta varten valmis lomake, jota on käytettävä, ja mukaan on liitettävä tarvittavat lisäselvitykset.

Jos vieraassa valtiossa suoritettujen verojen määrää ei voida verovuonna hyvittää kokonaan esimerkiksi sen vuoksi, että verovelvollisella on Suomessa vähemmän verotettavaa tuloa kuin ulkomailla, yhteisölle syntyy käyttämätön ulkomaisen veron hyvitys, joka vähennetään lähtökohtaisesti samaan tulolähteeseen kuuluvasta tulosta määrättävistä veroista viiden seuraavan vuoden aikana.

Tulolähdejaon poistamisen piiriin kuuluvilla yhteisöillä voi olla ennen verovuotta 2020 syntyneitä henkilökohtaisen tulolähteen käyttämättömiä ulkomaisen veron hyvityksiä. Nämä hyvitykset vähennetään menetelmälain 5 §:n mukaan elinkeinotoiminnan tulolähteen tulosta määrättävistä veroista vastaavassa laajuudessa kuin ne olisi voitu vähentää muun toiminnan tulolähteessä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että hyvityksen alkuperäinen viiden vuoden vähentämisaika pysyy ennallaan ja vanhin hyvitys vähennetään ensin.

Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta kerrotaan tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistaminen yhteisöjen verotuksessa, ks linkki: https://vero.fi/syventavat-vero-ohjeet/ohje-hakusivu/88122/kansainv%c3%a4lisen-kaksinkertaisen-verotuksen-poistaminen-yhteis%c3%b6jen-verotuksessa/

 

Mika Olli
veroasiantuntija
Helsingin seudun kauppakamari

kaksinkertainen verotus, lähdevero