Kaupungistuva Suomi tarjoaa mahdollisuuksia myös seutukuntien elinvoimalle

Professori Ari Hynynen Tampereen teknillisestä yliopistosta herätti valtavan mielenkiinnon taannoisella kokousalustuksellaan Demos Helsingin– raporttia kohtaan, mikä skenaarioillaan valotti metropolien ympäröivien pienten kaupunkien mahdollisuuksille pärjätä kilpailussa. Yhdessä olemme enemmän, eikä kaupungistuminen tarkoita välttämättä kuolemantuomiota seutukaupungeille tai pikkukunnille, kun löydetään ”se oma juttu”. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii hollantilainen 100 000 asukkaan kaupunki Venlo, jossa alettiin määrätietoisesti hyödyntämään jätettä, mitä kaupungilla oli hyvin omasta takaa. Tänä päivänä kiertotalousteema näkyy kaikkialla kaupungissa: Siellä eletään uskottavaa ja omintakeista omaa tarinaa. Hyvä pössis kumuloituu. Mielenkiintoista on myös se, että eri urbanismit voivat toteutua maakunnassa yhtä aikaa.

Merkittävä seikka menestymiselle tai edes pärjäämiselle on mekanismien muutosprosessien ymmärtäminen sekä varautuminen tulevaan. Etupellossa oleminen antaa pelivaraa. Teknologioiden kehitys, maailmanpolitiikka ja ihmisten uudet käyttäytymismallit luovat uusia suuntia. Tulevaisuuksien hahmottaminen helpottaa jatkuvan epävarmuuden kanssa elämistä.

Harva kaupunkiseutu kasvaa ilman maassamuuttoa tai ulkomaisen työvoiman maahanmuuttoa. Suomessa syntyvyys on vähäisempää kuolleisuuteen verrattuna, jolloin todellinen kasvu perustuu maahanmuuttoon. Työhön ja opiskeluun perustuva maahanmuutto tulee olemaan niin nyt valitulle uudelle hallitukselle merkittävä tulevaisuuskysymys. Demoksen raportista voi päätellä osan kunnista lähtevän kisaan takamatkalta, sillä 38% kunnista ei raportin mukaan ole huomioinut maahanmuuttoa strategiassaan. Perheperustaisen maahanmuuton ollessa yleisin syy muutolle, olisi kokonaisten perheiden houkutteleminen kuntiin kannattavaa. Tulevaisuus voi johtaa myös ilmastopakolaisuuteen, jolloin pienet paikkakunnat saattavat maahanmuuttajavaltaistua ja osaajat muuttavat pois Suomesta.

Työpaikkojen ja väestökasvu kulkevat käsikädessä. Asumispreferenssit erilaistuvat demografisten, taloudellis-sosiaalisten muutosten myötä sekä elämäntapojen kirjon kasvaessa. Alueet, joilla on vahva identiteetti vetää ihmisiä aidosti puoleensa. Skenaarion mukaan vuonna 2039 menestyvät kaupungit ovat satsanneet elinympäristön laatuun ja palvelujen saavutettavuuteen. Kaupunkimaista attraktiota voi kuitenkin syntyä sesonkiluontoisesti myös pienille paikkakunnille. Kulttuuri toimii merkittävänä alueellisena kilpailutekijänä, eikä yhteisöllisen uuspaikallisuuden synnyttämää uutta kaupunkikulttuuria pidä myöskään väheksyä. Isot kaupungit tarjoavat kirjon palveluja sekä erilaisia elämäntyylejä, pienet voivat minusta rohkeasti tarjota omanlaistaan spesifioitua tyyliä mahdollistaakseen asukkaiden viihtymisen, elämykset ja osallistamisen kaupungin / kunnan toteutumiseen.

Lähtömuutto on avainasemassa seutukunnan kehitysprosessissa, sillä kaupunkialueilta muutetaan pois vähemmän kuin maaseudulta. Muuttoalttius kuvastaa sekä seutujen vetovoimaa että pitovoimaa: keitä kaupungit houkuttelevat puoleensa ja mitä ryhmiä houkuttelee jäämään. Alueet, joilla on vahva identiteetti vetää ihmisiä puoleensa ja ne pärjäävät paremmin myös taloudellisesti huonompina aikoina, sillä ihmiset eivät halua muuttaa pois näiltä alueilta.

Kaupunkien menestys riippuu asukkaiden toimeliaisuudesta, puhutaan eräänlaisesta kaupunkiaktivismista. Oman kokemukseni mukaan sama ilmiö toimii myös pienessä kunnassa. Voimme kukin tahollamme olla toimeliaita jakamalla sosiaalisessa mediassa myönteisiä asioita asuinpaikastamme. Eri medioista poimittu tieto vaikuttaa paikkakunnan houkuttelevuuteen, jolloin yksittäisten kuntalaisten positiivinen viestintä on merkityksellistä. Yksilöissä on valtava potentiaali, mikä mielestäni on alihyödynnetty monin paikoin.

Tutustu raporttiin täältä

kaupungistuminen, maahanmuutto